Categories

Posts Tagged ‘home’

How old is the school?

I don’t know exactly. The site has been “separated” (I don’t know this legal term in English. What is “erottaa tontti” in English?) in 1924. There are, however, some other, contradictionary clues to the age of the building. There’s a writing on the wall at one place: “This is going to be a fine school, 1910″ and the signature of the builder. But we found a board where it has a year 1906 on it. But the oldest piece of goods found in the house was a piece of newspaper from year 1886 which I found a couple of weeks ago in the floor’s insulation moss. But it could be that the paper was old already when it got among the moss. Here’s the picture of the paper.

The newspaper from 1886

The paper is called Suometar (Lady Finn or Ms. Finn or Virgin Finn – Female Finn, you get the idea?). There’s at least a story of a Finn who died abroad in a steam ship’s explosion. I’ve found other paper’s, too. On top of the moss there’s a layer of cutter chips (also a common insulation material) and among it I’ve found several papers from the late 40’s, just after the war. My favorite stories in these papers are the small ads sections. There was one ad where a man had “forgotten” a shotgun in a train and promised a reward for the one who would return the gun. Who just “forgets” a shotgun in a train? I suspect that he was a bit drunk, dozed off and woke up at the station, ran off the train and THEN realized he had forgotten the gun. You see people like that on the trains all the time nowadays, too. Maybe without guns, though.

There was also an ad where a reward was promised for a missing white cat who ran away in a park. After you read this kind of ad, you become immediately worried. This was probably an old lonely lady who’s tired of the war and whose relatives are dead. Her only comfort is a that cat. She’s poor but still she spent a large sum of money to place an ad to find her cat. Did she find the cat? I hope so. It amazes me how people, after having to fear for themselves, their relatives and their country men for many years in the war, still have strenght to worry about their cats.

That’s just one example of layers I’ve found in the house. The cutter chips were added when the floor was renovated in the late 40’s. It seems that the school has undergone a big renovation then. The roof tiles, for example, have been laid on newspapers when they were cast. So, you can see text behind the tiles. I found a year from one of the tiles and that was from the late 40’s, too. Under the tiles there’s an old roofing felt, apparently older than the tiles.

My wife just kindly hinted me that I should write something of her too. Well, she’s a nice person, very beautiful and I love her a lot. She’s a teacher at a children’s art school here in Oulu, Finland.

Share

Vesivekin “sertifikaatti”työtä

Tarina ryssäkulmista

Ryssäkulma

Oli kaunis kesäinen päivä ja olimme tuoreehkon vaimoni kanssa raksalla. Puhelin soi.

-Vesivekiltä päivää! Olitte laittaneet netissä tarjouspyynnön vesikouruista.

-Joo.

Myyntimies tuli ihan raksalle asti vähän ajan kuluttua, antoi esitteitä ja hehkutti, että Vesivekillä on parhaat kourut, koskapa niissä ei ole saumoja, vaan ne tehdään paikan päällä, yhdestä kappaleesta. Ja kaikki kuulemma perustuu “sertifikaattiin”, joka takaa työlle hyvän laadun. Koska rakennuksemme on melkein satavuotias hirsikoulu, olemme tarkkoja sen kunnostamisesta (johan tässä on viides vuosi menossa). Halusimme ns. erikoisvärin (vaaleanharmaa). Se onnistui. Mutta emme halunneet alastulojen kulmakappaleita “rypytettyinä” ja Vesivekillä on vain niitä. Myyntimies ehdotti, että tehdään ns. ryssäkulmat eli kantikkaat kulmat. Sehän meitä miellytti, koska vanhassa varastossamme on sellaiset ja todennäköisesti itse koulussammekin on ollut. Myyntimies antoi tarjouksen, 1730 euroa. Tarjoukseen kuului kourut, tippalistat ja alastulot, sekä kuistin nurkkauksen alastulon yläpäähän suppilo.

Kyselin tarjouksia muualtakin ja halvin oli vähän alle 800 euroa, ilman tippalistoja ja asennusta tosin. Tippalistat olisi ostettava erikseen ja alastulojen kulmat olivat sileät (ei rypytystä), mutta väri oli kuitenkin oikea ja suppilokin kuului hintaan.

Myyntimies soitti viikon päästä uudelleen ja sanoin, että koska hintaeroa on melkein tonni, ei meitä taida kiinnostaa. No, myyntimies tarkisti tarjoustaan ja “huomasi”, että tarjous oli laskettu alumiinikourulla, kun me taas joudumme ottamaan kourut teräskourulla, koska vain teräskourulle on tarjolla erikoisväri. Uusi tarjous oli 1420 euroa. Koska tippalistat lisättynä tähän astisesti halvimpaan tarjoukseen nosti sen hintaa vajaalla parilla sadalla ja Vesivekiltä saisimme vielä ryssäkulmat ja asennuksen, kuulosti tarjous minusta nyt paremmalta. Varsinkin asennuspalvelu kiinnosti minua, koska sadevesijärjestelmä on yksi ainoita kohtia talossa, jotka ulkopuoliset voisivat tehdä kohtuu hinnalla ja kohtuu hyvin. Vanhaa kunnostettaessahan ei lasketa tunteja ja Suomessa työ on se, joka maksaa. Tai sitten tingitään laadusta ja tehdään nopeasti. Keskusteltuani vaimoni kanssa päätimme ottaa tarjouksen vastaan.

Okei, myyntimies tuli käymään, tilausvahvistus tehtiin ja siihen merkittiin erikseen “ryssäkulmat”.

Parin viikon kuluttua pihaan ajoi kuorma-auto (olin ottanut päivän töistä vapaaksi), jossa oli kouruntekovälineet ja kulmat. Kulmat olivat rypytetyt. Hmm. Tuntui oudolta ruveta valittamaan itsestään selvästä asiasta, mutta pakkohan se oli. Siis ryssäkulmat kuuluivat tarjoukseen. Poikien pikkuisen napistua takaisin uskoivat he, että kulmat oli tehtävä kantikkaiksi. Olin piirtänyt heille paperille asennusohjeet ja niistäkin heillä oli sanottavaa. Alastulojen yläpäähän kuulemma ei tehdä enää kaksia kulmia (siis sellaisia, joissa alastuloputki lähtee kourusta ensin suoraan alaspäin, sitten on kulma, jossa putki kääntyy vinosti seinään päin ja seinän vieressä on taas kulma, jossa putki kääntyy taas alaspäin) vaan yksi (eli putki lähtee suoraan kourusta vinosti seinää kohti ja kääntyy sitten seinän vieressä kulmalla alaspäin). Selvä, ajattelin, tokkopa tuo on kovin erilainen kuin se vanha mallikaan.

Pojat alkoivat laittaa kouruja paikoilleen ja työ kävi nopeasti. Valvoessani työtä ja nähdessäni tuon “yksikulmaisen” alastulon mallin, rupesi se vähitellen näyttämään aika huonolta. Mutta kun tyypit ovat jo lyöneet seinään kolme alastulojen yläpäätä, on vaikea ruveta valittamaan: “hei, kuulkaapas… nyt muutinkin mieltäni”. On kuulkaapa inhottavaa olla tällainen säälittävä nössykkä, joka ei saa suutaan aukaistuksi oikeaan aikaan. Siitä saa kärsiä koko ajan. Lisäksi ryssäkulmien teko vaikutti oudolta. Ylempi putki vain jotenkin runtattiin toisen putken sisään. Varastomme alastulojen kulmat olivat limisaumaiset. Homma jäi pojilta kesken, kun heidän oli ehdittävä seuraavaan paikkaan. Kaksi alastuloa jäi kokonaan asentamatta, kolmesta puuttui alaosat ja kourua jäi asentamatta vajaa puolet. Vaimoni tuli katsomaan työn jälkeä ja huomasi “outoja koloja” kulmissa. Kiipesin katsomaan ja tottahan se oli. Useiden senttien raot. Sitten katsoimme myyntimiehiltä saamiamme esitteitä ja niissä oli jokaisessa kuvassa ns. kaksikulmaiset alastulojen yläpäät (putki lähtee ensin alaspäin, kääntyy seinää kohti ja seinän vieressä taas kääntyy alaspäin). Ja puhe oli ainoastaan ollut sellainen, että saamme ryssäkulmat eli kantikkaat kulmat. Ei ollut puhetta siitä, että alastulojen koko malli vaihtuu kaksikulmaisesta yksikulmaiseksi. Pojat kyllä sanoivat, että kaksikulmaisia alastuloja ei enää tehdä, mutta se taisi olla paskapuhetta. Ainakin meidän oli annettu ymmärtää (antamalla esitteitä), että alastulot ovat kaksikulmaiset.  Ei enää vaikuttanut sertifikaattityöltä. Rupesi vituttamaan. Otin kulmista kuvia digikameralla todisteiksi.

Sitten asiasta valittamaan. Lähetin kulmista kuvia sähköpostilla Vesivekille. Myyntimies tuli seuraavana lauantaina katsomaan hommaa. Istuskeli autossaa pari minuuttia ja me odotimme pihalla. Astui sitten autostaan.

-Teillä oli reklamaatio.

-Joo.

Myyntimies katseli kulmia minuutin, siristeli silmiään ja tokaisi sitten:

-Tuollaset on ryssäkulmat.

-Vai niinkö on…

Myyntimies kaivoi laukustaan piirustuksen jostain asuntomessutalosta, jossa oli ryssäkulmat. Nekään alastulot eivät kyllä ihan näyttäneet meidän alastuloiltamme. Alastulot olivat kyllä ns. yksikulmaiset eli alastuloputki lähti suoraan kourusta seinän viereen, mutta huomattavasti pienemmässä kulmassa kuin meillä eli kourusta oli suora putki melkein alas asti, kun taas meillä oli perinteisempi malli eli putki tapasi seinän melko ylhäällä. Mietin myöhemmin, että oliko se kuva olevinaan myyntimiehen argumentti. Hän löi käteemme kuvan, jota emme koskaan aikaisemmin olleet nähneetkään. Olimme nähneet vain esitteet.

Okei, sanotaanko nyt vain (sanotaan vain), että seuraavaksi seurasi innokasta sanailua joidenkin paikalta olijoiden taholta. Myyntimies lähti kesken kaiken pois.

Annoin homman osaksi vanhempieni hoidettavaksi, koska minulla oli muuta kiirettä. He kutsuivat kunnan rakennusmestarin katsomaan työn jälkeä. Rakennusmestari ei kuulemma ollut neljäänkymmeneen vuoteen nähnyt yhtä huonoa työtä. Isäni otti myös selville, mistä saisi ryssäkulmia ja ehdotimme Vesivekille, että jos he teetättävät ryssäkulmat, niin asia on kunnossa. Ei kuulemma käynyt. Sitten ehdotimme osittaista kaupan purkua. Se passasi ja lähettivät hinnat eriteltyinä. Paitsi, että erittelyyn kuului myös alastulot. Siis he laskuttaisivat myös alastuloista, jotka joka tapauksessa täytyisi purkaa. Tämähän ei käy. Asia on vielä kesken, joten palaan blogissa asiaan myöhemmin.

Täytyy sanoa kuitenkin, että Vesivekin myyntitaktiikka on fiksua. Jos myyntimies ei olisi tarjonnut ryssäkulmia, olisimme ottaneet sadevesijärjestelmän muualta ja asentaneet sen itse. Olisimme näin säästäneet muutaman satkun ja kaiken sen vaivan, mikä valitusprosessista olisi seurannut. Nyt homma ei ainakaan helpottunut ja Vesivek sai myytyä kalliilla osan sadejärjestelmästä.

Jaa, että olemmeko valittaneet turhasta? Katsokaa ja päätelkää itse. Tuossapa Vesivekin sertifikaattityötä:

RyssäkulmaAlastulon yläpää

Ja vielä lopuksi kuva varastomme alastuloista. Noiden tekijä ei ole sertifikaatteja tarvinnut:

Vanha varaston kulma

 Päivitys (8.10.2006):

Huh, viimeinkin saimme laskun sovittua (tässä on ollut melkoinen sähköposti- ja puhelinralli). Purin itse alastulot ja vein ne Alukourulle Ouluun, jolloin niitä ei tarvinnut maksaa. Laskun loppusumma: karvan verran yli 560 euroa eli kohtuullinen (vähän enemmän kuin pelkät tarveaineet olisivat esim. Kempeleen Profiilikeskuksessa maksaneet).

Share