Kategoriat

Homoseksuaalin valinnalla presidentiksi on merkitystä

Suomen presidentinvaalien konservatiivileiristä on kuulunut kommentteja, joissa on kritisoitu (aivan asiallisesti) sitä, että Pekka Haaviston homoseksuaalisuus on monelle ainut syy äänestää häntä. Totta on, että jos Haavisto ei olisi homoseksuaali, hän ei todennäköisesti olisi päässyt presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Hänen suosionsa on ollut vastailmiö äärikonservatiivien ja fundamentalistikristittyjen homovastaisuudelle.

Totta on myös, että hänellä ei ole sellaista mahtavaa ansioluetteloa valtion johdosta kuin Sauli Niinistöllä. Onneksi hänen ansioluettelonsa on kuitenkin kohdistunut sille alueelle, jossa presidentillä on virallista valtaa – Euroopan ulkopuoliseen politiikkaan. Haavisto on ehdottomasti pätevä presidentiksi. Mielestäni on turhaa puhua siitä, kumpi ehdokkaista on tehtävässään pätevämpi. He olisivat erilaisia presidenttejä. Siinä missä Niinistö kiertäisi kauppavaltuuskuntien kanssa ulkomaita, Haavisto tekisi sitä myös, mutta samalla tekisi rauhantyötä. Haavisto pitää kyllä ihmisoikeuksia kauppaa tärkeämpinä, mutta hän myös pystyy kritisoimaan miellyttävyytensä ansiosta hallituksia ilman, että nämä vetävät pulttia – kuten hän teki Vietnamissa kauppavaltuuskunnan mukana. Eikö olisi hienoa, jos presidentillämme olisi munaa sanoa Kiinalle, että: ”Hei, teidän pitäisi kunnioittaa ihmisoikeuksia” ja tavata Dalai Lama?

Itse pidän siitä, että Haavisto on korostanut olevansa rauhanvälittäjä ja painottanut maailmanrauhan etuja Suomelle. Sodat tuovat turvapaikanhakijoita ja käyvät kalliiksi yhteiskunnalle. On taloudellisesti ja sosiaalisesti kannattavampaa ratkaista ongelmat siellä, missä ne syntyvät, kuin hoitaa jälkiseurauksia. On kaikkien kannalta parempi kannustaa yritystoimintaa kolmansissa maissa sen sijaan, että katsotaan kuinka elintasopakolaisia muuttaa kehittyneisiin maihin. Haavisto on myös puhunut sosiaalisen jalanjäljen saamisesta tuontituotteiden hintoihin. On väärin, että kiinalaiset teinitytöt tekevät orjatyötä, jotta suomalaiset saavat ostaa tuotteita halvemmalla. Jos Kiinaan saadaan tehokasta ammattiyhdistystoimintaa, kiinalaisten tuotteiden hinnat kohoavat, mikä tasoittaa kilpailua. Jos ei saada, ollaan pitkällä aikavälillä vääjäämättä siinä tilanteessa, että Suomessa joudutaan luopumaan ainakin joistakin työväestön oikeuksista ja eduista.

Ulkopoliittista osaamistaan Haavisto on myös itse korostanut jopa niin paljon, että joitakin se on alkanut ärsyttää. Hän ei ole kuitenkaan unohtanut puhua kotimaan syrjäytyneistä ja tavallisten ihmisten ongelmista, mutta kotimaassaan presidentti voi toimia vain arvojohtajana – mikä ei tietenkään ole asiana vähäpätöinen. Uskon siihen, että Haavisto voisi toimia tämän hajaantuneen ja toisiaan sättivän kansan yhdistäjänä.

Sitten se homous. Olen kuullut kommentteja, joiden mukaan ”ei ole sopivaa, että Suomen presidentti on homoseksuaali” ja että ”miten Haaviston puoliso Antonio Flores pystyisi edustamaan Suomea?”. Ensimmäistä väitettä on tuskin koskaan perusteltu muuten kuin Raamatulla tai käsityksellä, että Suomelle nauretaan ulkomailla tai Suomen asema huononee kansainvälisellä politiikan kentällä. En edes rupea väittelemään fundamentalistikristittyjen kanssa. Viittaan vain heistä tehtyyn anekdoottiseen vertaukseen: Fundamentalistikristityn kanssa väittely on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Ensin se kaataa nappulat, sitten se paskoo laudalle ja lopuksi lentää omiensa joukkoon kertomaan, että voitti matsin. Vertaus tarkoittaa sitä (nyt täytyy vääntää rautalangasta), että Raamattuun viittaajat heittävät kaikki keskustelun lainalaisuudet ja säännöt menemään käyttäessään lähteenään 2000 vuotta vanhaa kirjaa, jota ei ole kirjoittanut Jumala vaan ihmiset, joista osa (toisinkaan ei voi todistaa) on hyvinkin saattanut olla enemmän tai vähemmän sekopäitä. Itse en pidä Jeesusta Jumalan poikana, vaan suurena uskonnollisena johtajana, joka saarnasi myötätuntoa, rakkautta ja tasa-arvoa. Fundamentalistit lukevat Raamattua kuin pirut ja poimivat sieltä vain negatiiviset asiat. Ai niin, mutta hehän rakastavat homojakin, mutta tukevat heitä silti muutoksessaan heteroseksuaaleiksi. Hohhoijaa.

No huononeeko Suomen asema ulkomailla? Hirtetäänkö Haavisto, jos hän menee Saudi-Arabiaan? Eräs vihreä vaalityöntekijä kertoi minulle, että hän oli kysynyt asiaa pakistanilaiselta miesporukalta tehdessään vaalityötä Oulun Rotuaarilla. Pakistanilaiset olivat tuijottaneet häntä ihmeissään aivan kuin että: ”Ai, tekö kysytte tällaista?” He olivat sitä mieltä, että suomalaiset valitsevat oman presidenttinsä ja jos Saudi-Arabia kohtelee Haavistoa huonosti, se on heidän häpeänsä. Miten huono itsetunto meillä suomalaisilla oikein voi olla? Lisäksi ihmettelen, miten perussuomalaiset ovat yht’äkkiä  huolissaan saudien mielipiteestä… Viittaan myös Kaikki elämästä -blogin artikkeliin, jossa huomautettiin avoimesti homon Saksan ulkoministerin Guido Westerwellen käyneen valtiovierailulla useassa Lähi-idän maassa ilman ongelmia. Myös Haavisto itse on jo käynyt varsin homovastaisissa maissa. Presidenttiä(kin) suojaa diplomaattinen koskemattomuus, joten häneen ei varmasti fyysisesti kajota.

Itse ajattelen, että Suomella olisi kerrankin mahdollisuus näyttää jossain asiassa esimerkkiä. Valitsemalla ensimmäistä kertaa maailmassa suoralla kansanvaalilla avoimesti homon presidentin Suomi osoittaisi muulle maailmalle olevansa yhteiskunta, joka on pikkuhiljaa siirtymässä kohti täydellistä tasa-arvoa, jossa syntyperä tai geenit eivät määrää sitä, mihin ihminen voi elämässään kavuta kunhan vain hänen henkiset kykynsä riittävät. Sillä olisi valtava kansainvälinen merkitys. Se pakottaisi kaikki maailman maat miettimään omaa suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen. Silloin kysymys siitä, miten Antonio Flores voi edustaa Suomea saa yksinkertaisen vastauksen: olemalla Antonio Flores, tavallinen ecuadorilainen parturi-kampaaja, joka vain sattuu olemaan Suomen presidentin puoliso. Kuka voi väittää, että Sauli Niinistön puolison, Jenni Haukion markkina-arvo olisi korkeampi kuin Antonio Floresin? Antonio Floresin markkina-arvo olisi Jenni Haukion markkina-arvo potenssiin kymmenen. Voin vain kuvitella sen mediamylläkän, joka hänen ympärillään pyörisi, jos Haavisto valittaisiin presidentiksi. Pekka Haavisto, Antonio Flores ja Suomi saisivat paljon kehuja ja tietysti myös paljon haukkuja. Mutta keskustelua syntyisi ja uskon, että yksi vihreä motto ja päämäärä, ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”, nytkähtäisi taas millin verran lähemmäs toteutumistaan. Tämä tekisi minut tavattoman ylpeäksi suomalaisuudestani.

Pekka Haavisto, presidenttiehdokas

Share

Leave a Reply

To submit your comment, click the image below where it asks you to...
Clickcha - The One-Click Captcha