10.02.06
Autumn trip
See the pictures of my and my friends’ trip to Korouoma, Posio, Finland.
Humane mouse trap
We were watching tv in our parents house and then we saw it. Mickey. Fievel. It ran behind the tv shelf. My wife tried to scare it from the other side and I was lurking on the other, planning to throw a cloth on it. No luck. We went on to watching tv and speculated that it surely would meet its end when my parents came back from abroad. My wife screamed: “There it is!” I jumped up, but before I could move, it was behind the couch we were sitting on. “Come on, come here”, I whispered to it on all fours, trying to locate the rodent. Blah. I stood up and then it ran again. I was right next to it and before I had the thought, it was behind the desk. Ok, it was way too fast for me. I browsed to google and typed “humane mouse trap” (humane, because I like animals – even mice). The first link was to this excellent site. I followed the intructions on the page and made this trap:
(click to enlarge)
As you can see, the trap is simple. You have a bowl upside down on top of some kind of rigid plate (cardboard in my trap). You make a stick with a 90 degree angle on it (I re-enforced the stick with tape and a nail) and stick a piece of cheese to the other end of it. Then you support the bowl with the stick as the image illustrates.
It was time for bed by that time and I went ahead. My wife was to follow me right after. She put something in the trash can and mouse jumped out of it on the floor and ran away! She screamed and then laughed 
We put the lights off and talked about the mouse a couple of minutes. Then we heard a slam as the bowl went down. I took a peek and there it was! We went back to bed dreaming mouse dreams and in the morning took the mouse a good distance away from the house (about 300m/yrds is quite enough since the territory of mice extends about 200m).
See how fast the mouse was: We took pictures of the mouse’s departure with fast successive shots, three pictures a second.
 0 sec
 0.33 sec
 0.66 sec
 I became a great fan of this trap: it’s clean (no blood and guts sprayed all over as with regular traps) and it’s humane (sometimes in regular traps the trap recoils because of the spring force, catching the mouse only by nose or something, and the mouse dies a long and agonizing death).
I guess the mouse was pretty pissed at us taking it outside to cold autumn weather. But I’m easing my conscience by thinking that if it knew that we probably saved its life (until an owl or cat gets it), it would be thankful. Besides, at least it had a belly full of cheese when it left us (it ate the whole bate).
Vesivekin “sertifikaatti”työtä
Tarina ryssäkulmista
Oli kaunis kesäinen päivä ja olimme tuoreehkon vaimoni kanssa raksalla. Puhelin soi.
-Vesivekiltä päivää! Olitte laittaneet netissä tarjouspyynnön vesikouruista.
-Joo.
Myyntimies tuli ihan raksalle asti vähän ajan kuluttua, antoi esitteitä ja hehkutti, että Vesivekillä on parhaat kourut, koskapa niissä ei ole saumoja, vaan ne tehdään paikan päällä, yhdestä kappaleesta. Ja kaikki kuulemma perustuu “sertifikaattiin”, joka takaa työlle hyvän laadun. Koska rakennuksemme on melkein satavuotias hirsikoulu, olemme tarkkoja sen kunnostamisesta (johan tässä on viides vuosi menossa). Halusimme ns. erikoisvärin (vaaleanharmaa). Se onnistui. Mutta emme halunneet alastulojen kulmakappaleita “rypytettyinä” ja Vesivekillä on vain niitä. Myyntimies ehdotti, että tehdään ns. ryssäkulmat eli kantikkaat kulmat. Sehän meitä miellytti, koska vanhassa varastossamme on sellaiset ja todennäköisesti itse koulussammekin on ollut. Myyntimies antoi tarjouksen, 1730 euroa. Tarjoukseen kuului kourut, tippalistat ja alastulot, sekä kuistin nurkkauksen alastulon yläpäähän suppilo.
Kyselin tarjouksia muualtakin ja halvin oli vähän alle 800 euroa, ilman tippalistoja ja asennusta tosin. Tippalistat olisi ostettava erikseen ja alastulojen kulmat olivat sileät (ei rypytystä), mutta väri oli kuitenkin oikea ja suppilokin kuului hintaan.
Myyntimies soitti viikon päästä uudelleen ja sanoin, että koska hintaeroa on melkein tonni, ei meitä taida kiinnostaa. No, myyntimies tarkisti tarjoustaan ja “huomasi”, että tarjous oli laskettu alumiinikourulla, kun me taas joudumme ottamaan kourut teräskourulla, koska vain teräskourulle on tarjolla erikoisväri. Uusi tarjous oli 1420 euroa. Koska tippalistat lisättynä tähän astisesti halvimpaan tarjoukseen nosti sen hintaa vajaalla parilla sadalla ja Vesivekiltä saisimme vielä ryssäkulmat ja asennuksen, kuulosti tarjous minusta nyt paremmalta. Varsinkin asennuspalvelu kiinnosti minua, koska sadevesijärjestelmä on yksi ainoita kohtia talossa, jotka ulkopuoliset voisivat tehdä kohtuu hinnalla ja kohtuu hyvin. Vanhaa kunnostettaessahan ei lasketa tunteja ja Suomessa työ on se, joka maksaa. Tai sitten tingitään laadusta ja tehdään nopeasti. Keskusteltuani vaimoni kanssa päätimme ottaa tarjouksen vastaan.
Okei, myyntimies tuli käymään, tilausvahvistus tehtiin ja siihen merkittiin erikseen “ryssäkulmat”.
Parin viikon kuluttua pihaan ajoi kuorma-auto (olin ottanut päivän töistä vapaaksi), jossa oli kouruntekovälineet ja kulmat. Kulmat olivat rypytetyt. Hmm. Tuntui oudolta ruveta valittamaan itsestään selvästä asiasta, mutta pakkohan se oli. Siis ryssäkulmat kuuluivat tarjoukseen. Poikien pikkuisen napistua takaisin uskoivat he, että kulmat oli tehtävä kantikkaiksi. Olin piirtänyt heille paperille asennusohjeet ja niistäkin heillä oli sanottavaa. Alastulojen yläpäähän kuulemma ei tehdä enää kaksia kulmia (siis sellaisia, joissa alastuloputki lähtee kourusta ensin suoraan alaspäin, sitten on kulma, jossa putki kääntyy vinosti seinään päin ja seinän vieressä on taas kulma, jossa putki kääntyy taas alaspäin) vaan yksi (eli putki lähtee suoraan kourusta vinosti seinää kohti ja kääntyy sitten seinän vieressä kulmalla alaspäin). Selvä, ajattelin, tokkopa tuo on kovin erilainen kuin se vanha mallikaan.
Pojat alkoivat laittaa kouruja paikoilleen ja työ kävi nopeasti. Valvoessani työtä ja nähdessäni tuon “yksikulmaisen” alastulon mallin, rupesi se vähitellen näyttämään aika huonolta. Mutta kun tyypit ovat jo lyöneet seinään kolme alastulojen yläpäätä, on vaikea ruveta valittamaan: “hei, kuulkaapas… nyt muutinkin mieltäni”. On kuulkaapa inhottavaa olla tällainen säälittävä nössykkä, joka ei saa suutaan aukaistuksi oikeaan aikaan. Siitä saa kärsiä koko ajan. Lisäksi ryssäkulmien teko vaikutti oudolta. Ylempi putki vain jotenkin runtattiin toisen putken sisään. Varastomme alastulojen kulmat olivat limisaumaiset. Homma jäi pojilta kesken, kun heidän oli ehdittävä seuraavaan paikkaan. Kaksi alastuloa jäi kokonaan asentamatta, kolmesta puuttui alaosat ja kourua jäi asentamatta vajaa puolet. Vaimoni tuli katsomaan työn jälkeä ja huomasi “outoja koloja” kulmissa. Kiipesin katsomaan ja tottahan se oli. Useiden senttien raot. Sitten katsoimme myyntimiehiltä saamiamme esitteitä ja niissä oli jokaisessa kuvassa ns. kaksikulmaiset alastulojen yläpäät (putki lähtee ensin alaspäin, kääntyy seinää kohti ja seinän vieressä taas kääntyy alaspäin). Ja puhe oli ainoastaan ollut sellainen, että saamme ryssäkulmat eli kantikkaat kulmat. Ei ollut puhetta siitä, että alastulojen koko malli vaihtuu kaksikulmaisesta yksikulmaiseksi. Pojat kyllä sanoivat, että kaksikulmaisia alastuloja ei enää tehdä, mutta se taisi olla paskapuhetta. Ainakin meidän oli annettu ymmärtää (antamalla esitteitä), että alastulot ovat kaksikulmaiset.  Ei enää vaikuttanut sertifikaattityöltä. Rupesi vituttamaan. Otin kulmista kuvia digikameralla todisteiksi.
Sitten asiasta valittamaan. Lähetin kulmista kuvia sähköpostilla Vesivekille. Myyntimies tuli seuraavana lauantaina katsomaan hommaa. Istuskeli autossaa pari minuuttia ja me odotimme pihalla. Astui sitten autostaan.
-Teillä oli reklamaatio.
-Joo.
Myyntimies katseli kulmia minuutin, siristeli silmiään ja tokaisi sitten:
-Tuollaset on ryssäkulmat.
-Vai niinkö on…
Myyntimies kaivoi laukustaan piirustuksen jostain asuntomessutalosta, jossa oli ryssäkulmat. Nekään alastulot eivät kyllä ihan näyttäneet meidän alastuloiltamme. Alastulot olivat kyllä ns. yksikulmaiset eli alastuloputki lähti suoraan kourusta seinän viereen, mutta huomattavasti pienemmässä kulmassa kuin meillä eli kourusta oli suora putki melkein alas asti, kun taas meillä oli perinteisempi malli eli putki tapasi seinän melko ylhäällä. Mietin myöhemmin, että oliko se kuva olevinaan myyntimiehen argumentti. Hän löi käteemme kuvan, jota emme koskaan aikaisemmin olleet nähneetkään. Olimme nähneet vain esitteet.
Okei, sanotaanko nyt vain (sanotaan vain), että seuraavaksi seurasi innokasta sanailua joidenkin paikalta olijoiden taholta. Myyntimies lähti kesken kaiken pois.
Annoin homman osaksi vanhempieni hoidettavaksi, koska minulla oli muuta kiirettä. He kutsuivat kunnan rakennusmestarin katsomaan työn jälkeä. Rakennusmestari ei kuulemma ollut neljäänkymmeneen vuoteen nähnyt yhtä huonoa työtä. Isäni otti myös selville, mistä saisi ryssäkulmia ja ehdotimme Vesivekille, että jos he teetättävät ryssäkulmat, niin asia on kunnossa. Ei kuulemma käynyt. Sitten ehdotimme osittaista kaupan purkua. Se passasi ja lähettivät hinnat eriteltyinä. Paitsi, että erittelyyn kuului myös alastulot. Siis he laskuttaisivat myös alastuloista, jotka joka tapauksessa täytyisi purkaa. Tämähän ei käy. Asia on vielä kesken, joten palaan blogissa asiaan myöhemmin.
Täytyy sanoa kuitenkin, että Vesivekin myyntitaktiikka on fiksua. Jos myyntimies ei olisi tarjonnut ryssäkulmia, olisimme ottaneet sadevesijärjestelmän muualta ja asentaneet sen itse. Olisimme näin säästäneet muutaman satkun ja kaiken sen vaivan, mikä valitusprosessista olisi seurannut. Nyt homma ei ainakaan helpottunut ja Vesivek sai myytyä kalliilla osan sadejärjestelmästä.
Jaa, että olemmeko valittaneet turhasta? Katsokaa ja päätelkää itse. Tuossapa Vesivekin sertifikaattityötä:
Ja vielä lopuksi kuva varastomme alastuloista. Noiden tekijä ei ole sertifikaatteja tarvinnut:
 Päivitys (8.10.2006):
Huh, viimeinkin saimme laskun sovittua (tässä on ollut melkoinen sähköposti- ja puhelinralli). Purin itse alastulot ja vein ne Alukourulle Ouluun, jolloin niitä ei tarvinnut maksaa. Laskun loppusumma: karvan verran yli 560 euroa eli kohtuullinen (vähän enemmän kuin pelkät tarveaineet olisivat esim. Kempeleen Profiilikeskuksessa maksaneet).