Kategoriat

Kisunurkkaus

Perheemme koko on kasvanut viime aikoina kahdella. Otimme kaksi ihanaa kissaa hoiviimme. Ensimmäisen, Didin, vanhempani löysivät läheiseltä pellolta. Toisen, Unikon, otimme Raahen eläinkodista. Didi on aikamoinen tehopakkaus ja joskus on uuvuttavaa yrittää tyydyttää kissanpennun leikin tarvetta. Nyt kun meillä on Unikko, se on hänen ongelmansa. :)

Mutta kuitenkin, otsikkoon. Etsin netistä kissojen kiipeilypuita ja monet tavallisista eivät tyydyttäneet esteettisyyskäsityksiäni. Mutta löysin joitakin nättejäkin ja käytin niitä suunnitelman perustana rakentaessani kisuille omaa kiipeilynurkkausta.

Yleiskuva kisunurkkauksesta. Didi on tuossa sohvalla. Tässä näkyy myös esikattausta nurkkahuoneen puolipaneeleista. Enempää kuvia en laita, koska huone on vielä keskeneräinen (puuttuu lattian hionta ja lakkaus sekä joitakin listoja jne.).

Unikko katselee Didin kiipeilijän lahjoja.

Harjoitutan kissoja klikkaajan avulla. Tässä ohjaan Didiä ylimpään kissa-amppeliin käyttäen kohdekeppiä, klikkaajaa ja kissanameja. Didi käyttää oikotietä.

Vuoren kuningatar!

Joitakin juttuja rakenteesta:

Kissakorit tein sahaamalla spiraalin liimalevyyn vannesahalla. Kallistin pöytää n. 10 astetta. Pöydän kallistus estää spiraalin keskustaa putoamasta liian syvälle. Spiraalin alkupään liimasin takaisin yhteen.

Seinällä on raapimispuu (jota kissat eivät ole valitettavasti toistaiseksi vielä käyttäneet kovin paljon – seinän tilkkeet ovat paljon mielenkiintoisempia!). Tein sen sahaamalla liimalevyyn useita lähekkäisiä samansuuntaisia uria pöytäsahalla.

Portaiden jyrkkyyttä voi säätää.

Share

Laiskuus – keksintöjen äiti

Ostettuani läppärin ajattelin tehdä sille telineen, jotta voisin tehdä töitä myös makuulla tai nojatuolissa istuen. Olin nähnyt kuvia tällaisesta, joten se oli pohja omalle versiolleni.

Ensin aioin vain tehdä ”jotain” nopeasti välittämättä ulkonäöstä liikoja ja peruspuuosat olivatkin valmiit noin 1,5 tunnissa. Mutta sitten innostuin ja parantelin, pakkeloin, hioin, maalasin ja tein nättejä korkeudensäätönuppeja vielä ehkä 3-4 tuntia.

Läppärituen korkeutta ja kulmaa sekä hiiren alustan korkeutta voi säätää erikseen. Jos makaan sängyllä, niiden pitää olla korkeammalla ja läppärin kulman jyrkempi kuin jos istun nojatuolissa.

Toissa syksynä kaivelimme vaimoni kanssa vanhasta palaneesta työväentalosta teatterituoleja. Ne olivat pitkiä, jotain 6 penkkiä yhdessä tuolissa, mutta leikkaamalla joka toisen penkin pois tein joukon yksittäisiä tuoleja. Ylijäämäpaloista (selkänojista) tein läppärin tuen ja hiirialustan. Hyvältä näyttää!

(Muuten, siivosimme paikkoja vähän aikaa sitten ja vaimoni kysyi, haluanko vielä säästää penkkien ylijäämäpaloja. Halusin ja perustelin, että milloinkaan ei voi tietää milloin niitä tarvii. Tähän vaimoni tokaisi, että ”No, ei tosiaan voi.” Nyt voisin heittää vastapiikin: ”Ei tosiaan voi!”)

Penkkien numerot joutuvat tietysti melkein piiloon, kun läppäri ja hiiri ovat paikoillaan. Harmi, koska ne ovat hienot.

Joten nyt olen boostannut tuottavuuteni maksimiin ja voin työskennellä jopa makuuasennossa!

 

MUOKKAUS (25.8. 2010): Olen sittemmin lisännyt telineeseen pyörät, jotta se on helpompi työntää sivuun, mutta olen liian laiska lisätäkseni tästä kuvia.

Share

Suojattu: Intia 2010

Otetta ei näytetä, koska artikkeli on suojattu.

Tämänvuotinen synttärikakku

Tällä kertaa harjoittelin marsipaanikoristeita. Olin nähnyt hienoja marsipaaniruusuohjeita ja halusin kokeilla sellaista. Vaaleanpunainen marsipaani sopi siihen täydellisesti (vaimoni oli ostanut joukon vanhaksi meneviä marsipaanipötköjä pakastimeen). Hmm. Mutta possut ovat myös pinkkejä! Joten niitä siis myös. Nyt kakussa on mukava surrealistinen tunnelma… valtava ruusu keskellä ja possuja juoksentelemassa sitä ympäri.

Mutta voi harmi, yksi possuista kakkasi kakulle.

Iloinen possu:

Surullinen possu:

Kakkaava possu:

Share

Lumilinna

Olisi ollut hyödyllisempää tehdä olohuoneen ovea tai jatkaa ohjelmointiprojektiani, mutta me teimme lumilinnan.

Loput kuvista ovat Picasassa.

 

 

 

 

 

 

Share

Homoseksuaalin valinnalla presidentiksi on merkitystä

Suomen presidentinvaalien konservatiivileiristä on kuulunut kommentteja, joissa on kritisoitu (aivan asiallisesti) sitä, että Pekka Haaviston homoseksuaalisuus on monelle ainut syy äänestää häntä. Totta on, että jos Haavisto ei olisi homoseksuaali, hän ei todennäköisesti olisi päässyt presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Hänen suosionsa on ollut vastailmiö äärikonservatiivien ja fundamentalistikristittyjen homovastaisuudelle.

Totta on myös, että hänellä ei ole sellaista mahtavaa ansioluetteloa valtion johdosta kuin Sauli Niinistöllä. Onneksi hänen ansioluettelonsa on kuitenkin kohdistunut sille alueelle, jossa presidentillä on virallista valtaa – Euroopan ulkopuoliseen politiikkaan. Haavisto on ehdottomasti pätevä presidentiksi. Mielestäni on turhaa puhua siitä, kumpi ehdokkaista on tehtävässään pätevämpi. He olisivat erilaisia presidenttejä. Siinä missä Niinistö kiertäisi kauppavaltuuskuntien kanssa ulkomaita, Haavisto tekisi sitä myös, mutta samalla tekisi rauhantyötä. Haavisto pitää kyllä ihmisoikeuksia kauppaa tärkeämpinä, mutta hän myös pystyy kritisoimaan miellyttävyytensä ansiosta hallituksia ilman, että nämä vetävät pulttia – kuten hän teki Vietnamissa kauppavaltuuskunnan mukana. Eikö olisi hienoa, jos presidentillämme olisi munaa sanoa Kiinalle, että: ”Hei, teidän pitäisi kunnioittaa ihmisoikeuksia” ja tavata Dalai Lama?

Itse pidän siitä, että Haavisto on korostanut olevansa rauhanvälittäjä ja painottanut maailmanrauhan etuja Suomelle. Sodat tuovat turvapaikanhakijoita ja käyvät kalliiksi yhteiskunnalle. On taloudellisesti ja sosiaalisesti kannattavampaa ratkaista ongelmat siellä, missä ne syntyvät, kuin hoitaa jälkiseurauksia. On kaikkien kannalta parempi kannustaa yritystoimintaa kolmansissa maissa sen sijaan, että katsotaan kuinka elintasopakolaisia muuttaa kehittyneisiin maihin. Haavisto on myös puhunut sosiaalisen jalanjäljen saamisesta tuontituotteiden hintoihin. On väärin, että kiinalaiset teinitytöt tekevät orjatyötä, jotta suomalaiset saavat ostaa tuotteita halvemmalla. Jos Kiinaan saadaan tehokasta ammattiyhdistystoimintaa, kiinalaisten tuotteiden hinnat kohoavat, mikä tasoittaa kilpailua. Jos ei saada, ollaan pitkällä aikavälillä vääjäämättä siinä tilanteessa, että Suomessa joudutaan luopumaan ainakin joistakin työväestön oikeuksista ja eduista.

Ulkopoliittista osaamistaan Haavisto on myös itse korostanut jopa niin paljon, että joitakin se on alkanut ärsyttää. Hän ei ole kuitenkaan unohtanut puhua kotimaan syrjäytyneistä ja tavallisten ihmisten ongelmista, mutta kotimaassaan presidentti voi toimia vain arvojohtajana – mikä ei tietenkään ole asiana vähäpätöinen. Uskon siihen, että Haavisto voisi toimia tämän hajaantuneen ja toisiaan sättivän kansan yhdistäjänä.

Sitten se homous. Olen kuullut kommentteja, joiden mukaan ”ei ole sopivaa, että Suomen presidentti on homoseksuaali” ja että ”miten Haaviston puoliso Antonio Flores pystyisi edustamaan Suomea?”. Ensimmäistä väitettä on tuskin koskaan perusteltu muuten kuin Raamatulla tai käsityksellä, että Suomelle nauretaan ulkomailla tai Suomen asema huononee kansainvälisellä politiikan kentällä. En edes rupea väittelemään fundamentalistikristittyjen kanssa. Viittaan vain heistä tehtyyn anekdoottiseen vertaukseen: Fundamentalistikristityn kanssa väittely on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Ensin se kaataa nappulat, sitten se paskoo laudalle ja lopuksi lentää omiensa joukkoon kertomaan, että voitti matsin. Vertaus tarkoittaa sitä (nyt täytyy vääntää rautalangasta), että Raamattuun viittaajat heittävät kaikki keskustelun lainalaisuudet ja säännöt menemään käyttäessään lähteenään 2000 vuotta vanhaa kirjaa, jota ei ole kirjoittanut Jumala vaan ihmiset, joista osa (toisinkaan ei voi todistaa) on hyvinkin saattanut olla enemmän tai vähemmän sekopäitä. Itse en pidä Jeesusta Jumalan poikana, vaan suurena uskonnollisena johtajana, joka saarnasi myötätuntoa, rakkautta ja tasa-arvoa. Fundamentalistit lukevat Raamattua kuin pirut ja poimivat sieltä vain negatiiviset asiat. Ai niin, mutta hehän rakastavat homojakin, mutta tukevat heitä silti muutoksessaan heteroseksuaaleiksi. Hohhoijaa.

No huononeeko Suomen asema ulkomailla? Hirtetäänkö Haavisto, jos hän menee Saudi-Arabiaan? Eräs vihreä vaalityöntekijä kertoi minulle, että hän oli kysynyt asiaa pakistanilaiselta miesporukalta tehdessään vaalityötä Oulun Rotuaarilla. Pakistanilaiset olivat tuijottaneet häntä ihmeissään aivan kuin että: ”Ai, tekö kysytte tällaista?” He olivat sitä mieltä, että suomalaiset valitsevat oman presidenttinsä ja jos Saudi-Arabia kohtelee Haavistoa huonosti, se on heidän häpeänsä. Miten huono itsetunto meillä suomalaisilla oikein voi olla? Lisäksi ihmettelen, miten perussuomalaiset ovat yht’äkkiä  huolissaan saudien mielipiteestä… Viittaan myös Kaikki elämästä -blogin artikkeliin, jossa huomautettiin avoimesti homon Saksan ulkoministerin Guido Westerwellen käyneen valtiovierailulla useassa Lähi-idän maassa ilman ongelmia. Myös Haavisto itse on jo käynyt varsin homovastaisissa maissa. Presidenttiä(kin) suojaa diplomaattinen koskemattomuus, joten häneen ei varmasti fyysisesti kajota.

Itse ajattelen, että Suomella olisi kerrankin mahdollisuus näyttää jossain asiassa esimerkkiä. Valitsemalla ensimmäistä kertaa maailmassa suoralla kansanvaalilla avoimesti homon presidentin Suomi osoittaisi muulle maailmalle olevansa yhteiskunta, joka on pikkuhiljaa siirtymässä kohti täydellistä tasa-arvoa, jossa syntyperä tai geenit eivät määrää sitä, mihin ihminen voi elämässään kavuta kunhan vain hänen henkiset kykynsä riittävät. Sillä olisi valtava kansainvälinen merkitys. Se pakottaisi kaikki maailman maat miettimään omaa suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen. Silloin kysymys siitä, miten Antonio Flores voi edustaa Suomea saa yksinkertaisen vastauksen: olemalla Antonio Flores, tavallinen ecuadorilainen parturi-kampaaja, joka vain sattuu olemaan Suomen presidentin puoliso. Kuka voi väittää, että Sauli Niinistön puolison, Jenni Haukion markkina-arvo olisi korkeampi kuin Antonio Floresin? Antonio Floresin markkina-arvo olisi Jenni Haukion markkina-arvo potenssiin kymmenen. Voin vain kuvitella sen mediamylläkän, joka hänen ympärillään pyörisi, jos Haavisto valittaisiin presidentiksi. Pekka Haavisto, Antonio Flores ja Suomi saisivat paljon kehuja ja tietysti myös paljon haukkuja. Mutta keskustelua syntyisi ja uskon, että yksi vihreä motto ja päämäärä, ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”, nytkähtäisi taas millin verran lähemmäs toteutumistaan. Tämä tekisi minut tavattoman ylpeäksi suomalaisuudestani.

Pekka Haavisto, presidenttiehdokas

Share

Kotisivujen suunnittelua

Tein sivuston, jossa tarjoan kotisivujen suunnittelupalvelua yrityksille. Alustoina ovat WordPress ja Drupal: Neettisivuut. Älä arvostele suunnittelutaitojani tämän blogin perusteella! Suutarin lapsilla ei ole kenkiä :)

Share

Third glass to old windows (quick and cheap)

If you’re planning to upgrade from triple glass windows to modern argon filled selective glass window modules, your investment may never pay itself back. However moving from double glass windows to triple glass windows or better saves more energy and payback time is shorter.

In our case destroying the historically valuable windows by moving to modern window modules was out of the question. I could have added window modules between the outer and inner glass but that would have been expensive, since every window has multiple screens: three or six. Every screen would have required its’ own module. The modules would not have been invisible either and could have spoiled the historical looks of the windows.

Still, double glazed windows do condensate a lot of water during fall and early winter when the temperature is going down and the relative humidity inside is still high. It’s a drag to wipe them every morning.

So I ran a little test: I added a third glass on the outside of the inner window frame last winter. That reduced the condensation a lot. There was only a little condensation at the lower edge on the most extreme low temperature days (I think we had something like -35 C degrees here). It evaporated by itself during the day.

Recently I added a third glass to every window we have. I cut the glass myself from the windows we had gathered from various sources, so the glass itself was free. I attached the glass with small strips of thin sheet metal that could be bent with fingers. I punched holes to the other end of the strips and screwed them to the window frames. I sealed the gap between the frame and glass with P-profile window seal (P-profile allows a bigger gap). Note that you may have to leave gaps in the seal if you see condensation between the inner and middle glass (only the inner seal must not have gaps). The attaching points of the metal strips leave naturally small air channels, so I haven’t left any gaps, but haven’t seen condensation either.

The whole job, dismantling the gathered windows, cutting glass, making the metal strips, cleaning the windows (and scraping of spilled paint drops: I hadn’t done this earlier) and attaching the glasses took six days. That’s for 46 screens. But I believe most of the time was used in cleaning the windows. The whole thing cost only 83 euros for the 200 meters of window seal. I think the payback time will be short.

The third glass is also almost invisible from inside. Only if you look from a steep angle, you can see the metal strips. From outside you rarely pay attention on the inside frame, plus often you have reflections to block the view anyway, or it’s too dark.

Here’s some pictures:

Share

Outer hall (almost) finished

Our outer hallway is almost finished. I’ve been doing it last two and a half weeks, 10-14 hour days.

We tried to bring some Indian feeling to it. Since we loved the colonial English architecture (especially hotel Prince) in Mussoorie on our last visit to India, we took the popular colors green and white from there.

The big panel doors were in the house already when we bought it but I had to restore them first. Two of them were so badly burned that I had to put plywood on the backside. That’s alright since  it only shows when you open them. I made the upper cabinet doors myself.

The folding seats were inspired by some pictures from internet but I had to design the exact mechanism. I wanted them as flat as possible since the room is not that wide.

The hat shelf and shoe rack are made by me. There are ”trays” under the shoe racks so that if dirt falls from the shoes, it doesn’t fall on the shoes below. The trays can be pulled out and cleaned. I bought a shoe dryer which I put on the wall inside the cabinet.

The key cabinet was found from the junkyard and was made by someone called ”Teuvo” at school. I modified it a bit.

Floor tiles and seals are brown simply because it doesn’t show dirt so well and we bring it in all the time in our shoes.

The elephant head handles were bought from Rishikesh. They also bring Indian atmosphere.

I still need to make the door between outer and inner hallway (that’s why the title says ”almost” finished). Then we need a bronze Shiva statue on the key cabinet, a red carpet and an old Indian man in white uniform, red turban and an old Enfield rifle on his shoulder standing by the door…

Here are some pictures:

Share

I painted a picture of myself

The last time I painted I was about 14. I used oil paints back then. Recently I read a book about painting and got excited again. Luckily there were acrylic painting sets and canvases on sale in Lidl (the pan-European cheap grocery store chain) so I bought them. Then I took a picture of myself, drew that and colored it. Drawing took about half an hour and coloring about two hours. So here’s my first painting in adult age and the first ever acrylic painting:

Cultural aristocrat

It’s name is ”Cultural aristocrat”. I think it’s pretty damn good considering that it’s been twenty years since my last painting. Reading the book really helped.

Share